Sopimuksen hiljainen muuttaminen on eri asia kuin suullinen muuttaminen

Korkein oikeus antoi 19.10.2012 kiinnostavan ennakkoratkaisun sopimuksen syntymisestä.

Työntekijä vaati työnantajaltaan kirjalliseen työsopimukseen perustuvia työsuhdesaatavia. Työnantaja vastusti vaatimusta väittämällä työsopimuksen ehtoja myöhemmin muutetun suullisella sopimuksella. Hovioikeus katsoi sopimusmuutoksen tapahtuneen hiljaisesti, koska työntekijä oli myöntynyt muutokseen jatkamalla työskentelyään ja olemalla vaatimatta saatavia kuin vasta työsuhteen päätyttyä. Korkein oikeus palautti asian hovioikeuteen uudelleen ratkaistavaksi, koska työsopimuksen hiljaiseen muuttamiseen ei oltu erikseen tuomioistuimessa vedottu.

Tapauksessa työntekijä vaati kirjallisen työsopimuksen mukaisia maksamatta jääneitä myyntiprovisioita sekä lomakorvauksia. Työnantajan mukaan suullisesti oli sovittu siitä, että provisioiden sijaan työntekijälle maksettaisiin korkeampaa peruspalkkaa, kuin mistä kirjallisessa työsopimuksessa oli sovittu.

Käräjäoikeuden mukaan näyttöä suullisesta työsopimuksen muuttamisesta ei ollut. Työantaja velvoitettiin sen vuoksi maksamaan sekä myyntiprovisiot että lomakorvaukset korkoineen työntekijälle. Työantaja valitti asiasta hovioikeuteen, joka muutti käräjäoikeuden tuomiota ja hylkäsi työntekijän vaatimukset sillä perusteella, että työntekijä ei ollut vaatinut provisoita työsuhteen kestäessä, vaan vasta työsuhteen päätyttyä. Hovioikeuden mukaan työntekijän kanssa oli syntynyt hiljainen sopimus työsopimuksen muuttamisesta.

Korkein oikeus myönsi työntekijälle valitusluvan asiassa. Oikeudenkäymiskaaren mukaan tuomioistuin ei saa riita-asiassa perustaa tuomiota seikkaan, johon asianosainen ei ole vedonnut vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi. Tapauksessa työantaja oli vedonnut nimenomaisesti vain suulliseen sopimiseen. Työantaja ei ollut vedonnut siihen, että työsopimusta olisi hiljaisesti muutettu.

Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeus ei olisi saanut perustaa tuomiotaan työsopimuksen hiljaiseen muuttamiseen, koska työantaja ei ollut tähän nimenomaisesti vedonnut. Tuomioistuin ei oma-aloitteisesti voi ottaa tuomionsa perusteeksi seikkoja, jos niihin ei vedota. Työnantaja oli vedonnut vain työsopimuksen muuttamiseen suullisesti, mitä ei ollut pystytty näyttämään toteen.

Korkeimman oikeuden mukaan asian käsittelyssä hovioikeudessa oli tapahtunut oikeudenkäyntivirhe ja asia palautettiin uudelleen ratkaistavaksi hovioikeuteen.

Työntekijää on korkeimmassa oikeudessa avustanut asianajaja Jyrki Kuusivaara.