Koeaikapurku -Työsuhteen purkaminen koeaikana

Helsingin hovioikeus on 7.10.2010 antamallaan tuomiolla arvioinut koeaikapurun toimittamista. Työsopimuslain 1 luvun 4 §:n 3 momentin mukaan koeajan kuluessa työsopimus voidaan molemmin puolin purkaa. Työsopimusta ei saa kuitenkaan purkaa 2 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla tai muutoinkaan koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla. Koeajan tarkoituksena on se, että työnantaja voi selvittää työntekijän ammattitaitoa ja soveltuvuutta työyhteisöön ja työntekijä voi puolestaan selvittää vastaako työ hänen odotuksiaan.

Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi.

Tapauksessa työnantaja oli antanut työntekijälle koeaikana työsopimuksen päättämisilmoituksen, jossa valmiiseen lomakkeeseen oli merkitty rasti kohtaan ”Työsopimuksen irtisanominen” eikä kohtaan ”Työsopimuksen purkaminen” jollainen lomakkeessa myös oli. Työsopimuksen päättämisperusteeksi lomakkeeseen oli merkitty ”Koeaika”, kohtaan irtisanomisaika ”Heti” ja työsuhteen päättymispäiväksi seuraava päivä. Lisäksi työnantaja oli antanut työntekijälle työtodistuksen, jossa työsopimuksen päättämisperustetta ei ollut mainittu eikä työntekijästä annettu ns. arvolausetta.

Työntekijä väitti, että hänen työsuhteensa oli irtisanottu tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla ja että hänet oli vapautettu irtisanomisajaksi työntekovelvollisuudesta. Tämän vuoksi työntekijä vaati työnantajaltaan irtisanomisajan palkkaa katsoen mm., että koeaikaan vedoten työsuhdetta ei voida päättää tuotannollisella ja taloudellisella perusteella. Työnantaja puolestaan katsoi, että kysymyksessä oli koeaikapurku ja kieltäytyi maksamasta vaadittua irtisanomisajan palkkaa. Tämän jälkeen työntekijä haastoi työnantajan oikeuteen ja vaati kanneteitse irtisanomisajan palkkaa.

Käräjäoikeus katsoi, että kun työsopimuksen päättämisilmoitukseen oli merkitty työsopimuksen päättämisperusteeksi koeaika, irtisanomisajaksi heti ja työsuhteen päättymispäiväksi seuraava päivä ja kun työtodistukseen ei ole merkitty työsuhteen päättymisen syytä eikä arviointia työntekijästä, oli työsopimus purettu koeajan perusteella. Merkitystä ei ollut sillä, että työnantaja oli erehdyksessä rastittanut päättämislomakkeesta kohdan ”irtisanominen”. Käräjäoikeuden mukaan työsuhdetta ei ollut purettu koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisella perusteella.

Käräjäoikeus hylkäsi työntekijän vaatimukset ja velvoitti hänet korvaamaan työnantajan oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti. Työntekijä valitti hovioikeuteen, joka ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Työnantajaa avusti jutussa asianajaja Jyrki Kuusivaara.