Portfolio arkisto - Asianajotoimisto Kuusivaara Oy | oikeudenkäyntiin erikoistunut Asianajaja

Hoitamassamme jutussa kiinteistövälitysliike oli toiminut törkeän huolimattomasti aiheuttaen päämiehellemme 56.000 euron suuruisen vahingon. Päämiehemme oli ostanut laillistetun kiinteistönvälitysliikkeen välittämän asunto-osakkeen. Kaupanteon jälkeen kävi kuitenkin yllättäen ilmi, että myyty huoneisto ei ollutkaan asunto vaan toimistohuoneisto. Huoneistossa ei tämän vuoksi ollut luvallista asua ilman melko mittavia muutostöitä.

Haastoimme välitysliikkeen vastaajaksi käräjäoikeuteen. Käräjäoikeus tuomitsi välitysliikkeen suorittamaan päämiehellemme vahingonkorvauksena 56.000 euroa. Lisäksi välitysliike velvoitettiin korvaamaan päämiehellemme aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Kiinteistövälittäjällä on lakisääteinen velvollisuus vakuuttaa toimintansa vastuuvakuutuksella. Vakuutus tarjoaa suojaa asuntojen ostajille ja myyjille tilanteissa, joissa välittäjä joutuu vastuuseen virheistä, laiminlyönneistä tai muista vahingoista, jotka saattavat aiheutua hänen huolimattomasta toiminnastaan. Vastuuvakuutus on myös olennainen osa kiinteistönvälitysliikkeen riskienhallintaa, mutta sen kattavuus voi vaihdella eri tilanteissa.

Vastuuvakuutus korvaa yleisesti ottaen välittäjän toiminnasta aiheutuneita vahinkoja, kuten virheellisiä neuvoja tai huolellisuusvelvoitteen laiminlyöntejä. Vakuutuksesta korvataan sekä myyjälle että ostajalle aiheutuneita vahinkoja. Vakuutusyhtiöllä on kuitenkin oikeus evätä korvaus tai alentaa sitä, jos välittäjä on toiminut törkeän huolimattomasti.

Välittäjän törkeä tuottamus tarkoittaa vakavaa välinpitämättömyyttä tai tahallista toimintaa, joka ylittää normaalit virheet tai laiminlyönnit. Tällaisessa tilanteessa vakuutusyhtiöllä on oikeus kieltäytyä korvaamasta vahinkoja tai rajoittaa korvausten määrää. Esimerkiksi jos välittäjä on toiminut tahallisesti vilpillisesti tai rikkonut lakia, vakuutusyhtiö saattaa evätä vakuutuskorvauksen.

Kuitenkin vakuutussopimuslain 30 §:n 3 momentin mukaan vakuutusyhtiö on velvollinen suorittamaan vahinkoa kärsineelle luonnolliselle henkilölle vastuuvakuutuksesta sen osan korvauksesta, jota vahinkoa kärsinyt ei ole saanut perityksi vakuutetulta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa vahinkoa aiheuttanut välitysliike on maksukyvytön (esim. konkurssissa) eikä kykene itse suorittamaan tuomittua vahingonkorvausta.

Saatuamme käräjäoikeuden vahingonkorvaustuomion, teimme päämiehemme puolesta vahinkoilmoituksen vahinkoa aiheuttaneen välitysliikkeen vastuuvakuutusyhtiöön. Vakuutusyhtiö kuitenkin eväsi korvauksen sillä perusteella, että välitysliikkeen toiminta oli ollut törkeän huolimatonta. Tilanne vaikutti päämiehemme mielestä harmilliselta ja epäoikeudenmukaiselta.

Päätimme yhdessä päämiehemme kanssa hakea välitysliikkeen asettamista konkurssiin saamamme tuomion perusteella. Käräjäoikeus asettikin välitysliikkeen konkurssiin joka sittemmin raukesi varojen puutteessa.

Tämän jälkeen teimme välitysliikkeen vastuuvakuutusyhtiöön korvauspäätöksen oikaisupyynnön sillä perusteella, että välitysliike oli maksukyvytön eikä päämiehemme näin ollen voi saada perityksi tuomittua vahingonkorvausta välitysliikkeeltä. Vakuutusyhtiö hyväksyikin oikaisuvaatimuksemme ja päämiehemme sai korvattua välitysliikkeen vastuuvakuutuksesta vahinkonsa.

Jos olet kärsinyt vahinkoa kiinteistönvälittäjän virheellisen toiminnan vuoksi, voit olla yhteydessä toimistoomme. Katsotaan yhdessä, onko asiassasi perusteita ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin. Toimistomme hoitaa jatkuvasti erilaisia kiinteistö- ja asuntokauppoihin liittyviä juttuja ympäri Suomen.

Kun viet autosi korjattavaksi, työstä esitettävä lasku on syytä maksaa. Muussa tapauksessa auton huoltoliike saa pidättää autosi ja pahimmassa tapauksessa myy sen laskunsa hoitamiseksi. Mutta mitä tehdä, jos huoltoliike on antanut korjauksesta hinta-arvion ja lasku onkin yllättäen paljon hinta-arviota suurempi ?

Asiakkaamme joutui tällaiseen tilanteeseen, kun hänen veneensä rikkoutui veneilykauden alussa. Hänen veneensä toimitettiin veneiden huoltoliikkeeseen korjattavaksi. Huoltoliike antoi korjauksista hinta-arvion asiakkaamme sähköpostiin käyttäen hinta-arviosta nimitystä ”työarvio”. Arvio sisälsi myös joitakin varaosia ja korjaustyössä tarpeellisia tarvikkeita. Asiakkaamme yllättyi, kun huoltoliike esitti hänelle töiden jälkeen laskunsa. Hinta-arvion mukaan 5.000 euron korjaustyö olikin yllättäen muuttunut noin 9.000 euron kokonaislaskuksi.

Asiakkaamme teki laskusta reklamaation huoltoliikkeelle, koska hinta-arvio oli ylittynyt huomattavasti. Kuluttajansuojalain 8 luvun 24 §:n 1 momentin mukaan kuluttajalle annettu hinta-arvio voidaan ylittää korkeintaan 15 %:lla. Veneen huoltoliike selitti hinta-arvion ylitystä sillä, että sen antama ”työarvio” ei liikkeen mukaan sisältänyt korjaustyössä käytettyjä varaosia ja tarvikkeita vaan ainoastaan työn osuuden. Päämiehemme ei hyväksynyt asiaa ja maksoi laskusta ainoastaan riidattoman osuuden ja jätti suorittamatta saamiensa oikeudellisten ohjeiden mukaisesti liiallisen osuuden laskusta. Tämän jälkeen veneen huoltoliike ilmoitti käyttävänsä elinkeinonharjoittajan pidätysoikeutta ja esti päämiestämme noutamasta venettään.

Saatoimme asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Päämiehemme vaati vahvistettavaksi, että huoltoliikkeellä ei ollut oikeutta pidättää venettä minkä lisäksi vaadimme päämiehemme puolesta vahingonkorvausta veneen käyttöhyödyn menetyksestä pidätysoikeuden käyttämisen ajalta. Jutussa käsiteltiin mm. sitä kysymystä, että oliko huoltoliikkeen antama ”työarvio” varsinainen hinta-arvio. Kuluttajansuojalain 8 luvun 24 §:n 2 momentin mukaan kuluttajalle annettu hinta-arvio on palveluksesta perittävä kokonaishinta, jollei muuta ole sovittu. Hinta-arvio sisältää siten myös osat ja tarvikkeet, jollei muuta ole nimenomaisesti sovittu.

Käräjäoikeus päätyi siihen lopputulokseen, että huoltoliikkeen antama työarvio oli kuluttajansuojalaissa tarkoitettu hinta-arvio, jota ei ollut mahdollista ylittää enempää kuin 15 %. Johtopäätökseen käräjäoikeus päätyi mm. siitä syystä, että työarviossa oli lueteltu myös varaosia ja tarvikkeita eikä pelkästään työtä. Lisäksi käräjäoikeus totesi, että epäselvyyttä hinta-arvion sisällön suhteen oli tulkittava laatijansa eli huoltoliikkeen vahingoksi. Käräjäoikeus vahvisti, että huoltoliikkeellä ei ollut oikeutta pidättää päämiehemme venettä ja velvoitti huoltoliikkeen luovuttamaan veneen päämiehellemme. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti huoltoliikkeen maksamaan päämiehellemme vahingonkorvausta veneen käyttöhyödyn menetyksestä kahdelta veneilykaudelta, koska veneen pidätys oli estänyt veneilyn kahtena peräkkäisenä kesänä. Kuluttajan oikeudesta vahingonkorvaukseen on säädetty kuluttajansuojalain 8 luvun 10 §.ssä. Huoltoliike velvoitettiin korvaamaan myös päämiehemme oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti.

Elinkeinonharjoittajan pidätysoikeus on voimakas väline, jolla elinkeinonharjoittaja voi turvata saatavansa suorituksen. Siitä on säädetty kuluttajansuojalain 8 luvun 31 §:ssä. Olennaista pidätysoikeuden pätevyyden kannalta on se, että irtaimen esineen on oltava elinkeinonharjoittajan hallussa ja saatavan on perustuttava nimenomaisesti tuohon esineeseen kohdistuvaan työsuoritukseen. Pidätysoikeutta on käytettävä harkiten tilanteessa, jossa kuluttajan maksuvelvollisuus on epäselvä tai riidanalainen.

Pirkanmaan käräjäoikeus antoi tuomion kiinteistönvälittäjän korvausvastuuseen liittyvässä jutussa marraskuussa 2017. Päämiehemme oli tehnyt kaupan suuresta omakotitalosta kauniilla rinnetontilla. Kauppaan sisältyi lisäksi mm. autotalli, kaksi saunaa sekä laituri järven rannassa. Kaupan välitti tunnettu ja hyvämaineinen kiinteistönvälittäjä ja kauppahinta oli useita satoja tuhansia euroja.

Päämiehemme joutui vaikeaan tilanteeseen kun kaupanteon jälkeen ilmeni, että lähes kaikki kiinteistön rakennukset oli rakennettu ilman asianmukaisia rakennuslupia. Mikä vakavinta, osa kiinteistöstä oli kaavassa merkitty rakennuskieltoalueeksi, jolle ei olisi saanut rakentaa mitään. Tästä huolimatta tontille oli rakennettu runsaasti erilaisia rakennuksia ja rakennelmia ilman, että lupia oli edes haettu.

Päämiehemme oli yhteydessä kunnan rakennusvalvontaan ja sai kauhukseen tietää että suurimmalla osalla kohteen rakennuksista ei ollut rakennuslupia lainkaan. Hän koetti korjata tilanteen hakemalla lupia rakennuksille taannehtivasti mutta vain osalle luvattomista rakennuksista saatiin hankittua luvat. Loput rakennuksista jäivät luvattomiksi ja viime kädessä niitä uhkasi jopa viranomaisten purkuvelvoite.

Kysymyksessä oli maakaaren 2 luvun 18 §:n mukainen vallintavirhe. Myyjä oli antanut ostajalle virheellisen tiedon kiinteistön käyttöön vaikuttavasta kaavasta ja rakennuslupien puuttumisesta. Vaikeaksi asian teki se, että myyjä osoittautui varattomaksi tahoksi jolla ei ollut taloudellista kykyä vastata kaupasta. Kauppahintakin oli jo ehditty käyttää myyjän velkojen maksuun. Siten oikeudelliset toimenpiteet myyjää kohtaan näyttivät hyödyttömiltä.

Kaupan välittäneellä välitysliikkeellä on kuitenkin ollut velvollisuus suorittaa välitystehtävä huolellisesti hyvää välitystapaa noudattaen ja tällöin myös huomioida ostajan edut. Välitysliikkeellä on ostajaa kohtaan tiedonantovelvollisuus kaupan kohteen ominaisuukista. Välityslain 9 §:n mukaisen yleisen tiedonantovelvollisuuden täyttäminen edellyttää, että välittäjä tarvittaessa oma-aloitteisesti selvittää eri ulkopuolisilta tahoilta kuten viranomaisilta kaupantekoon vaikuttavat tiedot. Yleensä välittäjän täytyy aina hankkia kohteen rakennuslupia koskevat tiedot.

Välittäjällä on myös selonottovelvollisuus. Välittäjälle välityslain 11 §:n mukaan kuuluva selonottovelvollisuus jaetaan yleiseen ja erityiseen selonottovelvollisuuteen. Yleiseen selonottovelvollisuuteen kuuluu se, että välittäjän on aina selvitettävä vähimmäistiedot välityskohteesta, kuten välityslaissa, asuntotietoasetuksessa ja kuluttajansuojalaissa säädetään. Erityisellä selonottovelvollisuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa välittäjä on saanut syyn epäillä jotakin tietoa. Välittäjän on tällöin selvitettävä tiedon merkitys tai oikeellisuus.

Päämiehemme kääntyi tilanteessa asianajotoimistomme puoleen. Arvioimme, että kiinteistönvälittäjä oli tässä tapauksessa toiminut huolimattomasti ostajaa kohtaan korvausvelvollisuuden synnyttävällä tavalla. Suosittelimme korvausvaatimuksen kohdistamista välittäjän työnantajana olleeseen välitysliikkeeseen. Kun se kiisti korvausvastuunsa haastoimme välitysliikkeen vastaajaksi käräjäoikeuteen.

Tässä tapauksessa käräjäoikeus katsoi, että kiinteistönvälittäjä oli laiminlyönyt velvollisuutensa ja toiminut huolimattomasti. Kiinteistönvälittäjä tai kukaan muukaan välitysliikkeessä työskennellyt ei ollut lainkaan ollut yhteydessä kunnan rakennusvalvontaan rakennuslupien selvittämiseksi. Myös kohteen kaavoitustilanne oli kokonaan jätetty selvittämättä. Käräjäoikeuden mukaan välitysliike oli jo näillä menettelyillään laiminlyönyt yleisen selonottovelvollisuutensa.

Käräjäoikeuden mielestä välitysliikkeen tietoon on lisäksi välitystehtävän aikana tullut tai olisi ainakin pitänyt tulla useita lupakysymyksiin liittyviä epätavallisia seikkoja ja ristiriitaisuuksia. Välitysliikkeelle oli tämän vuoksi syntynyt erityinen velvollisuus ryhtyä selvittämään asiaa. Kun se ei ollut selvittänyt tietoonsa tulleita ristiriitaisuuksia oli se rikkonut myös erityisen selonottovelvollisuutensa.

Käräjäoikeus katsoi kiinteistönvälittäjän toimineen huolimattomasti. Ostajalle oli syntynyt huolimattomuuden vuoksi vahinkoa. Välityslain 14 §:n mukaan toimeksiantajan vastapuolella on oikeus saada välitysliikkeeltä korvaus vahingosta, jonka välitysliikkeen virheellinen menettely on hänelle aiheuttanut.

Käräjäoikeus tuomitsikin välitysliikkeen suorittamaan ostajalle lähes 100.000,00 euroa korvauksia ja korvaamaan päämiehemme oikeudenkäyntikulut.

Juttua käräjäoikeudessa on hoitanut asianajaja Jyrki Kuusivaara. Toimistomme hoitaa jatkuvasti erilaisia kiinteistö- ja asuntokauppoihin liittyviä juttuja ympäri Suomen.

Korkein oikeus antoi 8.6.2017 ennakkoratkaisun työnantajan oikeudesta irtisanoa työntekijöitään tilanteessa, jossa työnantaja vähentää työvoimaa ja samanaikaisesti teettää työtä tarvittaessa töihin kutsuttavilla työntekijöillä.

Turun lentoasemalla työskennellyt asiakkaamme irtisanottiin toistaiseksi voimassa olevasta työsopimuksesta. Irtisanomisen syyksi yhtiö ilmoitti tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Työnantaja oli kuitenkin ennen asiakkaamme irtisanomista ja tämän jälkeen käyttänyt samoissa työtehtävissä useita niin sanottuja tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä.

Ryhdyimme yhdessä asiakkaamme ja tämän ammattiliiton kanssa selvittämään tilannetta ja tulimme siihen tulokseen, että asiakkaamme työsuhteen päättäminen ja samanaikaisesti muiden työntekijöiden käyttäminen samoihin työtehtäviin ei ollut lainmukaista. Haastoimme työnantajan vastaajaksi Vantaan käräjäoikeuteen ja vaadimme yhtiöltä korvauksia työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Alemmat oikeudet hylkäsivät vaatimukset

Käräjäoikeuden mukaan yhtiössä tarjolla ollut työ oli olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt. Se katsoi, että tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä ei voitu pitää uusina työntekijöinä, minkä vuoksi työnantaja ei ollut pyrkinyt asiakkaamme työsuhdeturvan kiertämiseen. Näillä perusteilla irtisanominen ei käräjäoikeuden mukaan ollut laiton. Käräjäoikeus hylkäsi kanteemme.

Valitimme asiasta hovioikeuteen, mutta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Pitkä oikeustaistelu palkittiin

Emme tyytyneet hovioikeuden ratkaisuun, vaan lähdimme hakemaan Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa, joka asiakkaallemme myös myönnettiin.

Korkein oikeus päätyi tuomiossaan eri tulokseen kuin alemmat oikeusasteet. Sen mukaan tarvittaessa työhön kutsuttavien työntekijöiden jokainen työvuoro muodosti oman määräaikaisen työsopimuksensa ja siksi näitä työntekijöitä voitiin pitää uusina työntekijöinä.

Työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen asiallisesta ja painavasta syystä. Työnantajalla ei ole kuitenkaan oikeutta irtisanoa työntekijää, jos työnantaja on ottanut ennen irtisanomista tai sen jälkeen uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin.

Korkeimman oikeuden mukaan työnantajan olisi tullut tarjota ensisijaisesti asiakkaallemme työtä, jota se tarvittaessa työhön kutsuttavilla työntekijöillä teetti. Tämän vuoksi asiakkaamme työsuhteen irtisanominen oli ollut laiton. Tuomiossaan korkein oikeus korosti työn tarjoamisvelvoitteen merkitystä.

Näin ollen Korkein oikeus kumosi hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot. Työnantaja velvoitettiin maksamaan asiakkaallemme korvausta 4 kuukauden palkkaa vastaava määrä työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Tämän lisäksi työnantaja velvoitettiin korvaamaan asiakkaamme oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa, hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa.

Lue koko korkeimman oikeuden tuomio tästä: KKO 2017:39

Työntekijää avusti asiassa asianajaja Jyrki Kuusivaara.

Koeaikana raskaaksi tullut ja tämän jälkeen potkut saanut asiakkaamme saa korvauksia entiseltä työnantajaltaan. Helsingin käräjäoikeus velvoitti 29.5.2017 antamallaan tuomiolla työnantajan maksamaan korvausta työsuhteen laittomasta irtisanomisesta sekä tasa-arvolain mukaista hyvitystä sukupuolen perusteella tapahtuneesta syrjinnästä. Lisäksi työnantaja velvoitettiin korvaamaan asiakkaamme oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti.

Kun asiakkaamme työnantaja sai tietää tämän raskaudesta, alettiin hänen työsuorituksistaan etsiä virheitä. Lopulta työsuhde purettiin koeajan perusteella noin kuukauden kuluttua siitä, kun työnantaja oli saanut tiedon raskaudesta. Potkut olivat asiakkaamme mielestä perusteettomat.

Syrjintäolettama syntyi

Tyypillisimmin raskauteen perustuva syrjintä tapahtuu koeajalla. Kun pomo saa tietää raskaudesta, työsuhdetta ei enää jatketakaan. Työnantaja saa päättää työsuhteen koeajalla mutta perusteen täytyy olla asiallinen. Päätös purkaa työsuhde koeajalla ei saa perustua raskauteen.

Jos työnantaja päättää työsopimuksen koeajalla, ja työntekijällä on syytä epäillä, että päätös perustui raskauteen, tarvitaan näyttöä ja todisteita. Syrjintäepäilyyn on syytä tarttua kiinni heti, sillä ilman todisteita menettelyyn on vaikea puuttua.

Asiakkaamme vaikeudet alkoivat, kun hän kertoi raskaudestaan työnantajalle. Työnantaja arvosteli asiakastamme voimakkain sanakääntein tilanteesta. Tämä ei kuitenkaan vielä todistanut syrjintäepäilyä, vaikka asiakkaamme itse tiesikin, että häntä oli syrjitty.

Asiakkaamme onneksi lakiin kirjattu syrjintäolettama osoittautui arvokkaaksi. Kun työnantaja oli tullut tietoiseksi asiakkaamme raskaudesta ennen koeaikapurkua, oli syntynyt syrjintäolettama. Tämä tarkoittaa sitä, että työnantajan velvollisuutena oikeudenkäynnissä oli näyttää toteen se, että koeaikapurku perustui asiallisiin syihin. Asiallisia perusteita olisivat esimerkiksi työtehtävien laiminlyönnit.

Lakituvassa työnantajalla ei ollut näyttöä

Työnantaja väitti oikeudenkäynnissä työntekijän syyllistyneen lukuisiin erilaisiin virheisiin työtehtäviensä suorittamisessa. Työnantajan edustajan mukaan asiakkaamme ei kyennyt omaksumaan yhtäkään hänelle opastettua työtehtävää työsuhteensa aikana.

Työntekijän lisäksi yrityksessä oli kuitenkin työskennellyt myös tämän työkavereita. Asianajajan avustuksella heidät kutsuttiin todistamaan väitetyistä laiminlyönneistä ja osaamattomuudesta. Heillä ei ollutkaan mitään havaintoja väitetyistä laiminlyönneistä ja pystyimme osoittamaan työnantajan väitteet vääriksi.

Työnantajan todettiin purkaneen asiakkaamme työsuhteen laittomasti, koska purkaminen johtui raskaudesta. Lisäksi työnantajan katsottiin syyllistyneen tasa-arvolain mukaisen syrjinnän kiellon rikkomiseen.

Laki kieltää yksiselitteisesti raskaussyrjinnän. Siitä huolimatta on vieläkin melko tavallista, että tieto naisen raskaudesta vaikuttaa jollain tavoin hänen työsuhteeseensa. Kyse on merkittävästä ongelmasta, jonka suhteen yhteiskunnassa tulisi olla nollatoleranssi. Jos tarvitset oikeudellista apua syrjintäepäilyn vuoksi, ota meihin yhteyttä. Lisätietoja oikeuksistasi voit saada tasa-arvovaltuutetun julkaisemalta raskaussyrjintä -sivustolta.

Työntekijää avusti asiassa asianajaja Jyrki Kuusivaara.

Työntekijää epäiltiin epärehellisyydestä. Epäilys osoitettiin vääräksi mutta silti työnantaja irtisanoi työsuhteen luottamuspulaan vedoten.

Helsingin hovioikeus on 6.10.2016 antanut mielenkiintoisen ratkaisun asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen muuttamista koskevassa asiassa. Jutussa asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestykseen oli sen hallituksen esityksestä ja yhtiökokouksen määräenemmistöpäätöksellä lisätty pääomavastiketta koskeva määräys, joka sisälsi liikehuoneistojen osalta korotetun maksuvelvoitteen.

Taloyhtiön yhtiökokous oli 4.5.2014 päättänyt muuttaa yhtiön yhtiöjärjestystä siten, että yhtiöjärjestykseen otettiin uusi yleinen määräys pääomavastikkeesta, jonka mukaan liikehuoneistoille määrättiin jyvitetty 1,25 kertainen pääomavastikkeen maksuvelvoite. Määräyksen mukaan pääomavastikkeella katettiin yleisesti ne pitkävaikutteiset menot, jotka aiheutuvat kiinteistön ja rakennuksen hankinnasta, rakentamisesta, peruskorjauksesta ja uudistuksesta. Yhtiön aiemmassa ennen muutosta voimassa olleessa yhtiöjärjestyksessä ei ollut ollut yleistä määräystä pääomavastikkeesta.

Yhtiöjärjestyksessä oli yleinen hoitovastiketta koskeva määräys, jonka mukaan liikehuoneistojen hoitovastike oli jyvitetty ja ne olivat velvollisia maksamaan hoitovastikkeen luvulla 1,25 jyvitettynä. Taloyhtiön hallitus perusteli yhtiöjärjestyksen muuttamista sillä, että uusi pääomavastikepykälä vastasi hoitovastikepykälää. Lisäksi yhtiön hallitus ilmoitti, että yhtiön kaikki kulut perittäisiin joka tapauksessa hoitovastikeperusteisesti, vaikka uutta pääomavastikepykälää ei yhtiöjärjestykseen otettaisi.

Liikehuoneiston omistanut osakkeenomistaja nosti mitättömyyskanteen yhtiökokouksen päätöstä vastaan. Hän katsoi, että päätöksellä lisättiin hänen maksuvelvollisuuttaan yhtiötä kohtaan. Sen vuoksi päätös olisi vaatinut hänen suostumuksensa.

Taloyhtiön hallituksen perustelut eivät hovioikeutta vakuuttaneet. Hovioikeus katsoi, että koska aiempi yhtiöjärjestys ei sisältänyt tällaista yleistä rahoitusvastikeperustetta, tehty yhtiöjärjestyksen muutos on merkinnyt sitä, että liikehuoneistojen osakkeenomistajien maksuvelvollisuutta on yhtiöjärjestyksen muuttamisella lisätty. Asunto-osakeyhtiölain 6 luvun 35 §:n 4) –kohdan mukaan yhtiöjärjestyksen muuttamiseen on saatava asunto-osakeyhtiölain 27 §:ssä tarkoitetun määräenemmistön lisäksi osakkeenomistajan suostumus, kun lisätään hänen maksuvelvollisuuttaan yhtiötä kohtaan siten, että muutetaan vastike- tai muuta maksuperustetta taikka lisätään tai poistetaan maksuperuste. Hovioikeuden mukaan taloyhtiön yhtiökokouksen tekemä muutos olisi säännöksen perusteella vaatinut liikehuoneistojen osakkeenomistajilta suostumuksen muutokseen ja kun sitä ei ollut saatu, oli yhtiöjärjestyksen muuttamista koskeva päätös mitätön.

Hovioikeus julisti yhtiökokouksen päätöksen mitättömäksi ja velvoitti taloyhtiön korvaamaan osakkeenomistajan oikeudenkäyntikulut.

Osakkeenomistajaa on käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa edustanut asianajaja Jyrki Kuusivaara.

Lentoyhtiö Blue1 Oy:ssä työskennellyt työntekijä irtisanottiin YT-neuvottelujen seurauksena vuonna 2011. Yhtiön emoyhtiö SAS Group oli ennen YT-menettelyn aloittamista julkaissut pörssitiedotteen, jossa se ilmoitti Blue1 Oy:n luopuvan osasta laivastoaan. Vantaan käräjäoikeus antoi asiassa tuomionsa 19.9.2014.

Käräjäoikeus katsoi, että Blue1 Oy:ssä aloitettiin YT-neuvotelut vasta sen jälkeen, kun tosiasiallista päätösvaltaa yhtiössä käyttänyt konsernin emoyhtiö SAS Group oli jo tehnyt Blue1 Oy:n liiketoimintaa koskevan päätöksen, joka johti henkilövähennyksiin. Kun lähtökohtaisesti tytäryhtiössä on käytävä yhteistoimintamenettely loppuun ennen kuin päätetään henkilökunnan irtisanomisesta, oli Blue1 Oy rikkonut yhteistoimintavelvoitettaan.

Käräjäoikeus velvoitti maksamaan työntekijälle hyvityksenä yhteistoimintalain rikkomisesta 10.000 euroa. Lisäksi käräjäoikeus katsoi, että työntekijän työsuhde oli irtisanottu lainvastaisesti ja velvoitti yhtiön maksamaan hänelle 7 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Lisäksi Blue1 Oy velvoitettiin korvaamaan irtisanotun työntekijän oikeudenkäyntikulut.
YT-lain mukaan neuvottelut on käytävä loppuun ennen kuin työnantaja tekee päätökset henkilökuntansa vähentämisestä. Neuvotteluissa on aidosti käytävä läpi työnantajan esittämien toimenpiteiden perusteet, vaikutukset ja vaihtoehdot.

Mikäli työnantaja rikkoo yt-lain määräyksiä neuvotteluista, jotka koskevat henkilöstön vähentämistä, se voidaan tuomita maksamaan hyvitystä irtisanomalleen, osa-aikaistamalleen tai lomauttamalleen työntekijälle. Hyvityksen tuomitsemiseksi riittää, että työnantaja on rikkonut yt-lain menettelysäännöksiä.

Työntekijää on jutussa avustanut asianajaja Jyrki Kuusivaara.

Hyvinkään käräjäoikeus on antanut 27.6.2014 toimistomme (asianajaja Jyrki Kuusivaara) hoitamassa jutussa tuomion, jossa se on velvoittanut työnantajan maksamaan työntekijälle hyvitystä tasa-arvolain rikkomisen johdosta tilanteessa, jossa se oli irtisanonut raskaana olevan työntekijänsä.

Asiassa oli kyse tilanteesta, jossa työnantaja oli irtisanonut työntekijän työsuhteen sen jälkeen, kun työntekijä oli jäänyt sairauslomalle selkävaivojen vuoksi. Työntekijän mielestä työnantaja oli irtisanonut työsuhteen raskauden vuoksi. Työnantaja asetettiin konkurssiin kahden viikon kuluttua irtisanomisesta.

Työntekijä nosti käräjäoikeudessa kanteen, jossa hän vaati korvausta työsuhteen laittomasta irtisanomisesta ja tasa-arvolain mukaista hyvitystä syrjinnästä. Työntekijä väitti irtisanomisen johtuneen raskaudesta. Työnantaja puolestaan väitti irtisanomisen johtuneen tuotannollisesta ja taloudellisesta syystä viitaten konkurssiinsa.

Käräjäoikeus on tuomiossaan katsonut, että työntekijä oli tullut irtisanotuksi kahdella syrjivällä perusteella. Toisaalta irtisanominen oli tapahtunut työntekijän sairauden johdosta ja toisaalta raskauden johdosta.

Käräjäoikeus vahvisti työnantajan syyllistyneen naisten ja miesten välisen tasa-arvosta annetun lain mukaiseen syrjintään. Käräjäoikeus velvoitti työnantajan maksamaan työntekijälle tasa-arvolain mukaisen hyvityksen ja korvausta laittomasta irtisanomisesta. Lisäksi korvattaviksi tulivat työntekijän oikeudenkäyntikulut.

Finnair Cargo Oy tuomittiin suuriin korvauksiin laittomasta irtisanomisesta. Helsingin käräjäoikeus velvoitti Finnairin tytäryhtiön maksamaan yli 100.000 euron korvaukset laittomasti irtisanotulle työntekijälleen.

Finnairin rahtiyhtiö Finnair Cargo Oy on tuomittu maksamaan yli 100.000 euron korvaukset irtisanotulle työsuojeluvaltuutetulle. Helsingin käräjäoikeus antoi asiassa tuomionsa 21.9.2005.

Työsuojeluvaltuutetun työsuhde purettiin syyskuussa 2004. Syyksi työnantaja ilmoitti epäselvyydet matkalaskussa. Yhtiön mukaan työntekijän toiminta aiheutti luottamuspulan, jonka seurauksena työsopimusta ei voinut jatkaa.

Käräjäoikeutta työnantajan perustelut eivät vakuuttaneet. Käräjäoikeus katsoi, ettei väitetystä matkalaskun manipuloinnista ollut näyttöä. Sen sijaan oikeus katsoi, että työsuojeluvaltuutettu päinvastoin halusi varmistua työnantajan olevan tietoinen matkalaskun lopullisesta muodosta.

Työsuhteen päättäminen oli oikeuden mielestä selvästi laitonta. Oikeus päätyi lähes maksimikorvauksiin, koska se piti yhtiön menettelyä ”varsin moitittavana”. Työnantajan olisi pitänyt varmistua päätöksensä perusteista erityisen huolellisesti, koska varojen väärinkäytöstä johtuva erottaminen on työntekijän kannalta erittäin leimaavaa.

Finnair Cargo Oy velvoitettiin maksamaan työntekijälle irtisanotun palkka 24 kuukaudelta. Lisäksi yhtiö joutuu maksamaan irtisanomisajan palkkaa lähes 19.000 euroa, lomakorvausta noin 3.000 euroa ja odotusajan palkkaa 800 euroa.

Irtisanomisen jälkeen työntekijä jäi työttömäksi. Hän oli palvellut Finnairia 17 vuotta.

Asianajaja Jyrki Kuusivaara avusti jutussa irtisanottua työntekijää.

Older Posts

Portfolio

Kiinteistövälittäjän törkeä huolimattomuus ja vastuuvakuutus

Hinta-arvio ja elinkeinonharjoittajan pidätysoikeus

Kiinteistönvälittäjä sadan tonnin korvauksiin välittämästään kaupasta

Korkein oikeus linjasi irtisanomisoikeutta

Potkut raskauden takia

Työsuhde irtisanottiin luottamuspulan takia

Asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestys, muuttaminen ja moitekanne

YT-menettely rikkomisesta hyvitystä

Raskaana olevan irtisanominen oli syrjintää

Finnair Cargo Oy:ltä korvauksia työntekijälle

Helsingin toimisto

Tampereen toimisto

Lakimiesten suorat numerot